Osallistuin vastattain Trainer4You:n järjestämään Stressinhallintavalmentaja-koulutukseen. Koulutuksessa tutustuttiin stressin moniin muotoihin sekä keinoihin, joilla stressiin voi vaikuttaa. Stressi on mielen tulkinta (muka) uhkaavasta tilanteesta ja se aiheuttaa kehossamme fysiologisen reaktion, joka on tuttu useimmille: sykkeen nousua, hengityksen tihentymistä jne. Kehomme valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan, vaikka ”uhka” onkin vain joku törppö liikenteessä, juuri nenän edestä karannut bussi, aina motkottava puoliso tai jotain muuta yhtä ”pelottavaa”. Mielemme tulkinta aiheuttaa fyysisen reaktion, mieli ja keho toimivat siis yhteistuumin.
Jos stressi aiheuttaakin meissä fysiologisen reaktion, fysiologian kautta siihen voi myös vaikuttaa. Joogahengitys tai mindfulness eivät ole vain juppihippipunkkarin muoti-pehmoilua vaan ihan tieteellisin menetelmin toimiviksi todettuja stressinhallintakeinoja. Mutta nyt seuraa se ikävä osuus: niitä pitää harjoitella ja harjoittaa – joka ikinen päivä. Vain siten pystyt tiukassa paikassa rauhoittamaan itsesi niin, etteivät kaikkien tuulten tuiverrukset tule niin iholle ja pystyt tekemään järkeviä päätöksiä (esimerkiksi väsyneenäkin valitsemaan välipaloista sen vähemmän epäterveellisen).
Aikamme vitsaus lienee kognitiivinen stressi. Tietotyö, tietotulva ja jatkuvat keskeytykset aiheuttavat keskittymiskyvyttömyyttä ja mielen kiitolaukkaa. Siinä häiriintyy paitsi uni, myös aivojen kyky käsitellä tietoa, eikä sen jälkeen hyvä heilu. Seuraavaksi sakkaa ruokailu ja sitten ei enää huvita myöskään liikkua. Sitten nousee paino ja unen, ravinnon sekä liikunnan tasapaino on yhä kauempana. Mieli vaatii lisää klikkauksia, uutisia ja sosiaalista mediaa kuin palkinnoksi.
Mikä sitten avuksi? Älylaitteet kiinni pari tuntia ennen nukkumista. Itse suosittelisin, että kirja käteen, mutta jos lukeminen ei maistu, voi vaikka katsella kumppania silmiin: sieltä saattaa löytyä jotain uutta! Unta tarvitaan 7-8 tuntia, vähintään. Hyvin nukkuneena maistuu aamupala ja lounas eikä loppupäivänäkään tee mieli karkkipussille. Ja sitten se tärkein: hengitä, tee keksittymisharjoituksia, mindfulnessia, joogaa tai ihan mitä tahansa, joka opettaa läsnäoloa ja keskittymiskykyä. Sitä presenssiä, keho-mielijärjestelmän itseohjausta ettet jokaiseen ärsykkeeseen ihan täpöllä reagoisi. Sitä seuraa hyvinvointia. Kokemusta on.